torstai 23. kesäkuuta 2011

Lampaan lypsyä

Kaikki alkoi siitä kun Saloniemen Riitta (http://www.lailanet.fi/saloniemenjuustola/ ) ehdotti, josko lypsäisin vähän lampaanmaitoa kokeeksi. Minähän aloin heti miettiä miten 100 lampaan lypsy sovitettaisiin vuosikiertoon, mutta kuulema ihan koe-erä riittäisi aluksi :)

Muutamasta lampaasta aloitin heti kokeilut, mutta maitoa tuli vain joitakin desejä päivässä. Kun vieroitimme pässikaritsoja, oli yhdellä uuhella niin houkuttelevat utareet, että oli pakko kokeilla vielä!  Uuhelta vieroitettiin kaksi pässikaritsaa, jotka olivat syntyneet 13.3, eli iältään 10 viikoa. Uuhi lypsi vieroituspäivänä 25.5 heti 9dl.
.



Tämän jälkeen uuhi lypsi kolmen viikon ajan keskimäärin 8dl (7-9). Jostain syystä maitomäärä tippui tämän jälkeen parissa päivässä 3 desiin, nousten taas parissa päivässä takaisin 7 desiin. Ennen maitomäärän tippumista uuhen lypsi yhtenä päivänä toinen henkilö ja epäilenkin voisiko olla, että uuhta ei lypsetty silloin ihan tyhjäksi. Lypsämme ainoastaan kerran päivässä ja tällöin yksikin muutos lypsyssä voi vihjaista uuhelle, ettei maitoa enää tarvita. Olisivathan sen omat karitsatkin jo yli kolmekuisia, joten maidolle ei ajallisesti olisi enää tarvetta.




Saamieni tietojen mukaan lampaita lypsetään yleisesti noin 6 kuukautta kerrallaan. Kahdesti päivässä lypsäen päästäisiin kuulema kolmanneksen parempaan tulokseen, mutta myönnetään nyt ihan suoraan, etten viitsi siihen puuhaan ryhtyä. Niin mieluisaa kuin lypsäminen onkin! Jännää seurata miten tämän lampaan tuotokset etenevät, rotuahan ei ole jalostettu pitkään lypsyyn. Suomessa lampaanmaitoa tuottaa ainoastaan yksi ahvenanmaalainen tila, heillä rotuna on saksalainen lypsyrotu.




Maidon määrään vaikuttaa ihan suoraan lampaan ruokinta. Lampaat ovat tällä hetkellä rehevällä apilalaitumella, joka vielä vuodenaika huomioiden on ihan parasta ruokaa mitä on mahdollista järjestää. Valkuaista on vähän liikaakin kun osa lampaista ei tee papanoita vaan liukumiinoja.. Lypsyuuhi sai alussa kauraa, jolla sanotaan olevan lypsättävä vaikutus. Tässä tapauksessa kauran tärkein tehtävä lienee mielihyvän tuottaminen lypsyn yhteydessä.




Onhan se vähän turhauttavaa lypsää yhtä lammasta, joka on vielä laitumella erillään tilakeskuksesta. Mutta hyvä puoli on se, että nyt tulee treenattua koiria!! Ja vielä ihan joka päivä, minuutin pari kerrallaan. Jopa pikkuKone on otettu töihin kun Siia loukkasi tassunsa. Koneen kanssa ajetaan lampaat häkkiin hallitusti pitkin aidanviertä. Täysiä utareita kun ei viitsi kovasti hölskyttää ;)




Kone ajaa hyvin suoraan ja oppii jo suuntiakin. Siian kanssa fiilistellään häkityksissä, joista olen aina nauttinut tämän koiran kanssa! Siia on niin äkkinäinen ja nopea liikkeissään, että sitä saa siirrettyä ihan pieniä matkoja sivusuunnassa. Se myös ottaa käskyt uskomattoman nopeasti, kaikki muut kokeilemani koirat tuntuvat Siian jälkeen kauhean tahmeilta, vaikka ovatkin olleet ihan norminopeita ;) On siinä äkkinäisyydessä kyllä huonojakin puolia, mutta kuka meistä nyt olisikaan tylsän täydellinen.





Siia treenaa lampaita paimennukseen. 
Emme yleensä "kuljeta" lampaita (=ihminen-lampaat-koira järjestyksessä) ihan vain siitä syystä, että inhoan sitä kun eläimiä ajetaan ihmistä kohti. Lieneekö taustalla sitten nauta-ajat, mutta en minä kyllä halua lammaslaumankaan alle jäädä.. Kauhean helppoa laiskalle ihmiselle on vaan pyöritellä lampaita eestaas ja ajaa ihmisen "läpi". Tällöin eivät lampaatkaan automatiosoidu kävelemään ihmisen perässä.





Siia häkittää.
Valveutuneet huomaavat, että häkin portti on tässä ihan aitaa vasten. Lälläripuuhaa, myönnetään, mutku ne nyt menee tosta vaikka päällään seisten. Töissä otetaan asiat helpomman kautta ja järkevästi. Kisatreeneissä sitten kikkaillaan ja hifistellään!


Siitä maidosta muuten kerron myöhemmin lisää. Ensitiedoksi kuitenkin vihjaistakoon, että lampaanmaito onkin ihan supertuote. Monessakin mielessä!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kolme pientä porsasta

Aina ei mene niin kuin saduissa. Musta possu kuoli :(

Siat ovat aika herkkiä eläimiä ja siksi niiden siirtoakin "pehmennettiin" sellaisilla asioilla kuin tuttu ruokinta ja monta keskenään tuttua porsasta haettiin samalla kertaa. Mutta muutto on aina stressi, kaikille eläimille. Tässä tapauksessa samanaikaisesti tuli myös veroitus emästä. Lisäksi musta possu oli alkujaan hieman hoikassa kunnossa. Kuolema oli monen tekijän summa.


 
Kun eläimiä on enemmän, kuolemaankin tavallaan tottuu. Elämän ja kuoleman asiat arkipäiväistyvät. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei niistä välitetä. Aina yritetään oppia tapahtumasta, olisiko jotain voitu tehdä paremmin? Musta possu meni todella nopeasti. Kun huomasimme myöhäisillalla sen olevan vaisu ja ripulilla, aamulla se oli ehtinyt kuolla. Ripulilääke ei ehtinyt auttaa sitä, vaikka ei se välttämättä ollut syy vaan viime hetken seuraus. Ainahan sitä miettii, että olisiko pitänyt käydä herättelemässä possuja useammin, kun usein ne nukkuivat kasassa kun niitä kävi tarkkailemassa. Ehkä olisi huomannut jotain merkkejä? Tuona iltana musta possu nukkui yksin, se herätti heti huomion, mutta oli jo myöhäistä.

Aina ei edes pysty pelastamaan eläintä. Itse olen aika herkkä lopettamaan eläimen kärsimykset, sitä on jo oppinut arvioimaan millaiset mahdollisuudet eläimellä on selviytyä. Turha hoitaminen on mielestäni vain eläimen kärsimysten pitkittämistä, siinä hoidetaan enemmän sitä hoitajaa, ihmistä. Mutta ei hoito ja lääkitys tietysti pahasta ole ja monessa tapauksessa se on myös  menestyksekästä. 

Kuolleen eläimen hävittämisestä ja raatokeräilystä on ohjeet 
Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla: 
http://wwwb.mmm.fi/el/art/sivutuote/havittaminen.html

"Kell possu on silt possu kuolee" , mutta onneksi loput kolme voivat hyvin! Ne ovat jo reipastuneet ja uskaltavat tulla aidalle katselemaan kun niille tuodaan ruohoa. Paikallisesta leipomosta saimme myös laatikollisen leipää possuille. Siihen totutetaan ensin varovasti, leipä per kärsä kerrallaan.