lauantai 31. joulukuuta 2011

Lampaan käsittelykurssi 4.2.2012

Ihminen katselee maailmaa saalistajan ja keräilijän silmin. Lampaan näkökulma on saaliseläimen näkökulma, jota ihmisen on välillä vaikea ymmärtää.

Lampaan käsittelykurssilla katsellaan ympäristöä lampaan silmin sisällä lampolassa ja mietitään miten käyttäytyminen muuttuu avoimessa ympäristössä. Miten lampolan rakenneratkaisut ja laumakäyttäytyminen sopivat yhteen? Tutustutaan lampaan aistimaailmaan erityisesti näköaistin kautta. Opetellaan ottamaan yksittäinen lammas kiinni laumasta jahtaamatta eläimiä. Jaetaan lammasryhmä haluttuihin yksilöihin koskematta lampaisiin.

Kurssilaisilta odotetaan aktiivisuutta omien tarpeiden kautta. Voimme käydä käytännössä läpi esimerkiksi erilaisia lääkkeenanto- tai kiinnipitomenetelmiä tai sorkanleikkuuta.

Kurssimaksu 45e, Nimikkolampaan haltijat 35e, max 8 hlö.
(1paikka vapaana 29.1. )

Ilmoittautumiset ja kyselyt katja.sikka@pp.inet.fi

torstai 22. joulukuuta 2011

Jouluhavujen aika

Lampaat saivat taas perinteiset jouluhavunsa. Tänä talvena aloitimme uuden perinnebiotoopin raivaamisen lähimetsään. Lampaat tulevat siis parina seuraavana vuonna saamaan normaalia enemmän havuja pitkin talvea!

 
Eipä kovin talvisia tunnelmia :)


 
 Tänä vuonna ei käytetty hevosvoimia vaan miesvoimia. Kylläpä lampolaan oli piiitkä matka ja monta reissua.


 Joulu on rutiineja ja lampolan havut ovat meidän suurimpia rutiinejamme.


 Kuusentuoksustako se joulu alkaisi?

perjantai 9. joulukuuta 2011

Lypsypöytä

Siitä se sitten lähtee. Lypsypöydän rakentaminen. Kävimme kyllä ensin Saloniemellä vähän testaamassa korkeus- ja leveysasioita. Punkalaitumella Miina Huittisen luona näimme myös vähän kapeamman ratkaisun. 


Betonilattia esille, vanha karsinanpääty irti ja uutta mittailemaan.


Seinä olis niinku siinä.


Lampaat kurkkivat muista karsinoista ihmeissään kun sirkkeli lauloi ja ruuvit nirskuivat poratessa.


Pohja tehtiin aiemmin muuhun käyttöön hankitusta porsasritilästä. Leveys suunniteltiin niin, että ylettyy hyvin asettamaan lypsimet, mutta lampailla on myös tilaa ohittaa toisensa ilman putoamisvaaraa. Korkeus niin, että reunasta saa hyvin nojaustukea tarvittaessa.

 Missä taso, siellä roju.


Parsi on kymmenelle uuhelle ja se suljetaan yhtä aikaa. 


Ramppi on irrotettava, jotta tila toimii myös karsinana. Ketterät saaristolaiset kipuavat mielellään pöydälle. Alastuloa varten pitää vielä asentaa mattoa tms. liukuesteeksi. Lampaat pääsevät hyvin pöydän alle, jolloin ruokintakouruja voi käyttää normaalisti siltäkin kohdalta.


Jouluvalot on, mutta ruokintakouru puuttuu! Parsi tuli myös vähän liian matalalle. Syöminen onnistuu, mutta maisemien katseluun ei saa nostettua päätä kunnolla ylös. Kelvatkoot hetken aikaa ja säädetään myöhemmin korkeammalle.


Kehitys kehittyy! Nopea halpaversio  löytyi ruokakaupasta alle 2 euron kappalehintaan.


 
  Kyllä nyt kelpaa syödä omasta kiposta!


Parsi aukeaa niin leveälle, että välillä kaksi lammasta tunkee samalle astialle. Mutta ei hätää, paalinaru pelastaa taas tilanteen! Oiva stoppari muokataan kiertämällä naru sopivaan kohtaan ja tekemällä umpisolmu.


 Yläpilvellä on hyvänmuotoiset utareet  käsinlypsyyn!


Kaikista utareista ei voi sanoa samaa, mutta taitava lypsäjä saa maidon lampaasta kuin lampaasta. Kannukoneesta uupuu vielä pari liitintä ja vakuumikoneesta yksi hitsaussauma. Kunhan ne saadaan kuntoon niin sitten aloitetaan konelypsyn testaus.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Possujen syysmatka

Possut ovat puuhailleet koko kesän kaikenlaista.

On laidunnettu kukkaketoa.


Kaivettu ja nassuteltu juuria.

Tutkittu kalliosaareketta ja tähyilty sieltä lampaita ja paimentajia.


Tongittu maata niin, että sähkölanka hautautuu.
Possut maadoittivat sähköaidan ja vapauttivat näin pikkupässit pellolta,
 niiden aidoissa kun kiertää sama sähkö!


 Sitten kaadettiin vähän puita..


 ..ja syksyllä syötiin tietysti tynnyrikaupalla omenoita ja muita herkkuja!



Teurastuksen aika koitti lokakuun alussa. Vähän jännitti miten saisimme nasut traileriin, mutta se meni loppujen lopuksi ihan hyvin omenaämpärillä houkutellen. Viktor oli kaikkein reippain, Aura myös. Vain Äes vähän ihmetteli outoa koppia. Kun omenat oli syöty, kävivät possut makoilemaan kopin etuosaan ja ottivat rennosti noin kahden tunnin pituisen kuljetusmatkan.


Possut vietiin Punkalaitumelle Metsärannan Lihaan. Ilahduimme asiallisista vastaanottotiloista ja erityisesti rauhallisesta ja ammattimaisesta eläintenkäsittelystä. Tuli onnellinen tunne, että possut jätettiin hyviin käsiin! Kesäpossuja voi miettiä jatkossakin kun löytyi näin hyvä yhteistyökumppani lihan jalostamiselle tuotteiksi.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Villa lampaasta matoksi päivässä!

Mietitkö mitä tehdä lampaidesi villoista? Kestääkö liian kauan kerätä kehräämölle lähetettävä tarpeeksi suuri erä? Hyödynnä raakavilla suoraan, helposti ja nopeasti!


Kurssipäivä "Villa lampaasta matoksi päivässä!" 
13.8.2011
10.9.2011 täynnä 30.8.11 (kysy peruutuspaikkoja)

- Keritään lampaita koneella ja käsikeritsimillä
- opetellaan käyttämään tappikangaspuita

Tappikangaspuilla "vähemmän käsityöihminenkin" onnistuu tekemään hienon paksun maton  vähällä vaivalla. Kuulema näitä mattoja ei useinkaan raaskita käyttää lattialla vaan vaikka seinävaatteina tai muhkeina makuualustoina! Käyttötarkoitus riippuu myös villan laadusta. Ehkä roskaisemmasta villasta tulisikin oiva ovimatto tai koiranalusta? Valmis matto on helpompi pestä kuin irtonainen raakavilla. Toki kuivuminen kestää kauan :)

Kurssin vetäjinä Hanna Arima (tappikangaspuut) ja Katja Sikka (keritseminen).

Kurssin hinta 45 eur, nimikkolampaiden omistajat (ja kuunteluoppilaat samasta perheestä)  20 eur.

Kurssille mahtuu 10 henkilöä. Paikkana Lammastila SikkaTalu, Rymättylä.

Materiaalimaksu:
-Kurssilla myytävä villa 5 eur / kg (omaa villaa ei valitettavasti voi ottaa mukaan tautiriskien takia)
-Voit lunastaa käyttämäsi tappikangaspuut omaksi,  20-25 eur (pituudesta riippuen)

Ilmoittautumiset ja kyselyt: katja.sikka at pp.inet.fi

.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Rehuntekoa

Lampaidemme ruokinta perustuu hyvään karkearehuun, jonka toteutuessa ahvenanmaanlampaalla ei tarvitse käyttää ollenkaan väkirehuja. "Lammas on ruohonsyöjä", sanoo paikallinen pitkän uran kotieläinten parissa työskennellyt eläinlääkäri ja tätä lausetta pyrimme todentamaan. Rehussa olennaista on sulavuus ja valkuainen. Luomupelloillamme on kaikilla lohkoilla apilaa, joka täyttää valkuaistarpeen ylenmäärin. Hyvä sulavuus tavoitetaan kun rehu korjataan oikea-aikaisesti. Meidän sijainnillamme Naantalin saaristossa se tarkoittaa, että ensimmäisen sadon kohdalla 15.kesäkuuta ollaan jo myöhässä.

Tavoittelemme D arvoa 700 g / kilossa kuiva-ainetta. Olemme huomanneet, että 680 g/kg ka riittää uuhillemme tiineyden loppuvaiheesa ja imetysaikana. Tätä alemmalla sulavuudella uuhet tarvitsevat lisäenergiaa viljasta, koska ne alkavat muuten laihtua imettäessään karitsoja. Lampaille suositellaan sulavuudeksi 700g/kg ka. Omat uuhemme kuitenkin valitsevat säilörehusta mehevimmän osan ja jättävät syömättä osan timotein ja apilan korsista. Todennäköisesti siis niiden syömän rehun sulavuus on korkeampi kuin säilörehuanalyysi näyttää.

(karkearehu = säilörehu, säilöheinä, kuivaheinä. väkirehu = vilja ja valkuaistiivisteet)





Säilörehunteossa vuokraamme koneet läheiseltä nautatilalta.  Rehu pyritään esikuivaamaan vähintään 2 vuorokautta, säilöntäaineena käytetään biologisia säilöntäaineita, jotka sisältävät maitohappobakteereja. Nämä edesauttavat suotuisan maitohappokäymisen käynnistymistä säilörehussa. Vaikeissa korjuuolosuhteissa kannattaa käyttää mielummin happoja (muurahais-/propionihappo), jotka toimivat varmemmin esimerkiksi märässä rehussa.





Ensimmäisen sadon kohdalla käytetään apuna Artturin korjuuaikatiedotusta:
 https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Artturi/Korjuuaikatiedotus





Säilörehun teko aloitettiin tänä vuonna 10.6. Teetämme analyysit vasta syksyllä, mutta odotusarvo on erinomainen.

Paikkakunta: Rymättylä
Niittopäivämäärä: 10.06.2011
Kasvilaji: Heinäkasveja 75 %, puna-apilaa 25 %
Nurmen kasvumalliin ja lämpösummakertymään perustuen säilörehun D-arvo ensimmäisessä sadossa oli 74,2 %.




Kuivaheinää teemme lampaille lähinnä "terveysrehuksi" ja sitä on helppoa jakaa eläimille erityistapauksissa. Hevoset ja kanit syövät kuivaheinää pääravintonaan talvisin. Pakkaamme kuivaheinää myös 1- ja 2 kilon pakkauksiin, jotka menevät myyntiin lemmikkitarvikeliikkeeseen. Valitsimme ensin "kaninheinäksi" hienompaa heinää, mutta yllätykseksi saimme huomata, että kanit haluavat niitä paksuja korsia pureksittavaksi. Lammas sen sijaan valitsee hienoa ja pehmeää heinää ja jättää korret syömättä.





Keräämme kuivaheinän timoteivaltaisilta lohkoilta juhannuksen aikaan. Tosin olemme kovasti mielissämme kun heinän joukkoon tulee esimerkiksi virnaa ja muita luonnonkasveja. Kuivatusajassa pitää tällöin huomioida muiden kasvien pitoisuus.




Kuivaheinän latominen on käsityövaltaista ja raskasta työtä. Olemme vähän suunnitelleet, jos pellolle toisi trukkilavoja joihin pinoisi paaleja ja peittäisi muovilla. Nämä lavat voisi sitten traktorin voimilla tuoda parempaan suojaan rauhallisemmalla hetkellä. Haaveissa on hyvä elää :)






Kuivaheinää koskevat samat periaatteet kuin säilörehuakin, mutta ongelmaksi muodostuu kuivatus. Aikaisin kerättyä mehevää heinää on vaikea saada kuivaksi ilman heinäkuivuria. Myös apilan kuivatus on hankalaa, puna-apilan kohdalla se ei onnistu oikein ollenkaan, valko-apila onnistuu, mikäli saadaan tarpeeksi pitkä poutajakso ja heinä pöyhitään useasti. Tosin pöyhintä ja karhotusvaiheissa apilanlehdet tuppaavat varisemaan.





Kuivaheinää tehdään myöhemmin kuin säilörehua ja se on näin kortisempaa ja huonommin sulavaa. Apilan puuttuminen merkitsee myös alempaa valkuaispitoisuutta. Mikäli lampaiden karkearehuna on kuivaheinä, tarvitsee lammas väkirehulisän tiineys-, imetys-, ja kasvuaikanaan. Vain joutilas lammas tulee toimeen hyvälaatuisella kuivaheinällä tarviten lisäksi vain kivennäisiä ja suolaa.





Lampailla käytetään yleisesti tiineys- ja imetysaikana väkirehuja. Näin myös me teimme ennen kun saimme säilörehun sulavuuden kuntoon. "Uskallukseen" lähteä kokeilemaan pelkästään säilörehuruokintaa vaikutti se, että kesäkuun karitsoinneissa karitsat saavuttivat aina parhaimmat 6 viikon painot. Tämä paino kertoo emon kyvystä imettää karitsansa. Onnistuimme siis aina parhaiten uuhien ruokinnassa kun se tapahtui vapaasti laitumella.

Heinä ei ole ruohoa! Kun halutaan ruokkia eläimet ilman väkirehuja niille pitää tehdä säilörehua "ruohoasteessa". Ajankohta on tärkeä, tarvittavan sulavuuden saavuttaminen voi olla yhdestä vuorokaudesta kiinni. Märehtijän vahvuuksia on juuri se, että se pystyy hyödyntämään ihmiselle kelpaamatonta ravintoa. "Lammas on ruohonsyöjä - älä anna sille yksimahaisten rehuja".