Rehuntekoa

Lampaidemme ruokinta perustuu hyvään karkearehuun, jonka toteutuessa ahvenanmaanlampaalla ei tarvitse käyttää ollenkaan väkirehuja. "Lammas on ruohonsyöjä", sanoo paikallinen pitkän uran kotieläinten parissa työskennellyt eläinlääkäri ja tätä lausetta pyrimme todentamaan. Rehussa olennaista on sulavuus ja valkuainen. Luomupelloillamme on kaikilla lohkoilla apilaa, joka täyttää valkuaistarpeen ylenmäärin. Hyvä sulavuus tavoitetaan kun rehu korjataan oikea-aikaisesti. Meidän sijainnillamme Naantalin saaristossa se tarkoittaa, että ensimmäisen sadon kohdalla 15.kesäkuuta ollaan jo myöhässä.

Tavoittelemme D arvoa 700 g / kilossa kuiva-ainetta. Olemme huomanneet, että 680 g/kg ka riittää uuhillemme tiineyden loppuvaiheesa ja imetysaikana. Tätä alemmalla sulavuudella uuhet tarvitsevat lisäenergiaa viljasta, koska ne alkavat muuten laihtua imettäessään karitsoja. Lampaille suositellaan sulavuudeksi 700g/kg ka. Omat uuhemme kuitenkin valitsevat säilörehusta mehevimmän osan ja jättävät syömättä osan timotein ja apilan korsista. Todennäköisesti siis niiden syömän rehun sulavuus on korkeampi kuin säilörehuanalyysi näyttää.

(karkearehu = säilörehu, säilöheinä, kuivaheinä. väkirehu = vilja ja valkuaistiivisteet)

Säilörehunteossa vuokraamme koneet läheiseltä nautatilalta.  Rehu pyritään esikuivaamaan vähintään 2 vuorokautta, säilöntäaineena käytetään biologisia säilöntäaineita, jotka sisältävät maitohappobakteereja. Nämä edesauttavat suotuisan maitohappokäymisen käynnistymistä säilörehussa. Vaikeissa korjuuolosuhteissa kannattaa käyttää mielummin happoja (muurahais-/propionihappo), jotka toimivat varmemmin esimerkiksi märässä rehussa.





Ensimmäisen sadon kohdalla käytetään apuna Artturin korjuuaikatiedotusta:
 https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Artturi/Korjuuaikatiedotus

Säilörehun teko aloitettiin tänä vuonna 10.6. Teetämme analyysit vasta syksyllä, mutta odotusarvo on erinomainen.

Paikkakunta: Rymättylä
Niittopäivämäärä: 10.06.2011
Kasvilaji: Heinäkasveja 75 %, puna-apilaa 25 %
Nurmen kasvumalliin ja lämpösummakertymään perustuen säilörehun D-arvo ensimmäisessä sadossa oli 74,2 %.

Kuivaheinää teemme lampaille lähinnä "terveysrehuksi" ja sitä on helppoa jakaa eläimille erityistapauksissa. Hevoset ja kanit syövät kuivaheinää pääravintonaan talvisin. Pakkaamme kuivaheinää myös 1- ja 2 kilon pakkauksiin, jotka menevät myyntiin lemmikkitarvikeliikkeeseen. Valitsimme ensin "kaninheinäksi" hienompaa heinää, mutta yllätykseksi saimme huomata, että kanit haluavat niitä paksuja korsia pureksittavaksi. Lammas sen sijaan valitsee hienoa ja pehmeää heinää ja jättää korret syömättä.

Keräämme kuivaheinän timoteivaltaisilta lohkoilta juhannuksen aikaan. Tosin olemme kovasti mielissämme kun heinän joukkoon tulee esimerkiksi virnaa ja muita luonnonkasveja. Kuivatusajassa pitää tällöin huomioida muiden kasvien pitoisuus.

Kuivaheinän latominen on käsityövaltaista ja raskasta työtä. Olemme vähän suunnitelleet, jos pellolle toisi trukkilavoja joihin pinoisi paaleja ja peittäisi muovilla. Nämä lavat voisi sitten traktorin voimilla tuoda parempaan suojaan rauhallisemmalla hetkellä. Haaveissa on hyvä elää :)

Kuivaheinää koskevat samat periaatteet kuin säilörehuakin, mutta ongelmaksi muodostuu kuivatus. Aikaisin kerättyä mehevää heinää on vaikea saada kuivaksi ilman heinäkuivuria. Myös apilan kuivatus on hankalaa, puna-apilan kohdalla se ei onnistu oikein ollenkaan, valko-apila onnistuu, mikäli saadaan tarpeeksi pitkä poutajakso ja heinä pöyhitään useasti. Tosin pöyhintä ja karhotusvaiheissa apilanlehdet tuppaavat varisemaan.

Kuivaheinää tehdään myöhemmin kuin säilörehua ja se on näin kortisempaa ja huonommin sulavaa. Apilan puuttuminen merkitsee myös alempaa valkuaispitoisuutta. Mikäli lampaiden karkearehuna on kuivaheinä, tarvitsee lammas väkirehulisän tiineys-, imetys-, ja kasvuaikanaan. Vain joutilas lammas tulee toimeen hyvälaatuisella kuivaheinällä tarviten lisäksi vain kivennäisiä ja suolaa.

Lampailla käytetään yleisesti tiineys- ja imetysaikana väkirehuja. Näin myös me teimme ennen kun saimme säilörehun sulavuuden kuntoon. "Uskallukseen" lähteä kokeilemaan pelkästään säilörehuruokintaa vaikutti se, että kesäkuun karitsoinneissa karitsat saavuttivat aina parhaimmat 6 viikon painot. Tämä paino kertoo emon kyvystä imettää karitsansa. Onnistuimme siis aina parhaiten uuhien ruokinnassa kun se tapahtui vapaasti laitumella.

Heinä ei ole ruohoa! Kun halutaan ruokkia eläimet ilman väkirehuja niille pitää tehdä säilörehua "ruohoasteessa". Ajankohta on tärkeä, tarvittavan sulavuuden saavuttaminen voi olla yhdestä vuorokaudesta kiinni. Märehtijän vahvuuksia on juuri se, että se pystyy hyödyntämään ihmiselle kelpaamatonta ravintoa. "Lammas on ruohonsyöjä - älä anna sille yksimahaisten rehuja".