perjantai 5. lokakuuta 2012

Arkea harjurin kertomana

Ammattiopisto Livian opiskelijoita suorittaa lammastalouteen ja maatalouteen kuuluvia työssäoppimisjaksoja vuosittain lammastilallamme. Kutsumme opiskelijoita harjureiksi ja he oppivat tämän nopeasti. Oman syntymänimensä he saavuttavat yleensä sitten kun jakso on suoritettu :) Virva oli tilallamme viisi viikkoa lypsykauden loppumetreillä. Hän olikin Suomen ensimmäinen lampaanlypsäjä-harjuri! Seuraavaksi saatte kuulla hänen ajatuksiaan työssäoppimisjaksostaan.

 

Harjurin elämää SikkaTalun tilalla

Kaikki alkoi siitä, kun valitsin koulussani sattumalta kurssin "Paikallisen eläimen hoito..." En tiennyt mikä eläin olisi kyseessä, piti vaan saada valittua joku kurssi, että saisi opintoviikot täyteen. Selvisikin, että kyseessä oli lammas! Kun tuli aika etsiä työharjottelupaikka, googletin lammastiloja ja ensimmäinen sivu jota klikkasin oli Lammastila SikkaTalu. Sivujen perusteella sain hyvän ensivaikutelman paikasta ja päätin laittaa siltä istumalta sähköpostia. Ei mennyt paria päivää kauempaa kun nimet oli jo työsopimuspaperissa.

Tietämykseni lampaista ja ylipäätänsä niiden hoidosta oli olematon. En ollut eläessäni edes nähnyt lammasta kunnolla saatika käsitellyt niitä. Vasta paikan päällä sain tietää, että kyseessä oli Suomen ainoa lammastila jossa lampaita lypsetään! Ennakko-odotukset lampaiden kanssa työskentelystä oli pienellä epävarmuudella höystetty uteliaisuus.

Työkavereita

Ensimmäiset päivät menivät kutakuinkin niin, että juoksentelin Katjan perässä paikassa toiseen ja opin tuntemaan paikat ja tilan käytännöt. Opin aika nopeasti oleelliset asiat lampaiden hoidosta, lypsystä ja hygienian tärkeydestä. Hygienia tilalla oli yksi tärkeimmistä seikoista. Kaikki astiat jotka olivat tekemisissä maidon kanssa pestiin huolellisesti ja kuivattiin. Katja tuntui tietävän paljon bakteereista ja siisteydessä, missä bakteerit elävät ja miten ne pystyy ehkäisemään. Jokainen työvaihe oli tärkeä hygienian kannalta aina lypsystä maidon pakkaamiseen asti. Käsien peseminen usein oli myös suositeltavaa. Toinen tärkeä asia hygienian lisäksi oli saada maito äkkiä kylmään heti lypsyn jälkeen, lypsykannua pidettiin isossa ämpärissä missä pohjalla oli kylmää vettä ja kymmenisen kylmäkallea.


 
Ennen lypsyä lampaiden utareet pyyhittiin ja otettiin testimaidot. Lampaat päästetään ensin lypsypöydälle missä on 10 koloa minne kukin lammas tunkee oman päänsä ja alkaa syömään kauraa tai muuta tarjolla olevaa ruokaa. Kun kaikkien lampaiden päät ovat ruokakipon äärellä, pöydän ritilä lukitaan niin, että lampaat pysyvät paikoillaan ja lypsy voidaan aloittaa.




Havaitsin myös miten stressaantunut mieliala vaikuttaa lampaiden käyttäytymiseen. Lampaat aistivat hermostuneisuuden ja alkavat sekoilemaan. Levottomuuksissaan niiden käsittely on joskus hankalaa ja turhaa aikaa vievää. Vaikka lammas  (varsinkin ahvenanmaanlammas) on varsin pieni eläin muihin tuotantoeläimiin  verrattuna, on niiden siirtämisessä ja ohjailussa oma fyysinen työnsä mihin joskus pienikokoisuuteni ei aina ollut kätevin ominaisuus. Rauhallisuus ja päättäväisyys on siis tärkeää kun työskentelee eläinten kanssa.



Keritsemistä.
 


Yleisesti lampaat näyttivät olevan hyvinvoivia, tyytyväisiä elämäänsä ja niillä oli käytettävänään runsaasti laiduntilaa. Kaikki toiminta tapahtui täysin eläinten ehdoilla, enkä edes eläinsuojeluvalvoja koulutuksen käyneenä havainnut mitään vikaa tai puutetta eläinten huolenpidossa ja elinolosuhteissa.

Oleellisin asia mitä opin työharjottelun aikana oli varmaan se, että opin ajattelemaan omilla aivoillani. Jos joku asia ei luonnistunut heti alkuunsa en luovuttanut tai pyytänyt apua, vaan yritin itse hoitaa homman kunnialla loppuun. Hämmästyin itsekkin miten hyvin suoriuduin kaikesta, enkä aiheuttanut mitään suurta katastrofia!

  
Lampolan ikkunanpesu-urakkaa.

Jälkeenpäin fiilikset koko paikasta kokonaisuudessaan olivat hyvät. Opin paljon uutta kaikesta. Lampaista, tilan hoidosta ja yleensäkin yrittäjyydestä. Tilanomistajat olivat mukavia ja vieraanvaraisia. Tarjosivat kahvia ja syöttivät lihapiirakoita ja pullaa. Talon isäntä jopa pesi autoni! Joka oli jo lähes sammaleiden peittämä 7 vuoden pesemättömyyden jälkeen. Kiitokset siis siitäkin! En olisi parempaa paikkaa voinut valita.

Virva



Terveisiä lypsypöydältä :)