lauantai 24. maaliskuuta 2012

Karitsoinnit puolessa välissä

Yhdeksäskymmeneskahdeksas karitsa syntyi juuri. Pian aletaan olla urakan puolivälissä. Kolmosia tulee jatkuvalla syötöllä, yhdet tasaiset neloset tällä hetkellä. Kaksosia me kovasti toivottaisiin, mutta onneksi kolmosetkin ovat pääasiassa isoja ja tasaisia ja emot hyvämaitoisia. Oman katraan jalostuksen tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä konkreettisesti. Se motivoi ja tuntuu hyvälle!

Karitsoinnit ovat siinä vaiheessa, että lampolassa on jatkuvasti puuhaa. Normirutiinien lisäksi korvamerkitään, punnitaan ja siirretää uuhia karitsoineen oikeisiin ryhmiin. Vanhempia karitsojakin pitää seurata jatkuvasti. Joskus isoon ryhmään siirrettäessä varsinkin joku kolmosista voi jäädä etäälle emästään. Tällöin karitsa heikkenee nopeasti jos se jää liian vähälle maidolle, kolmoset kun muutenkin joutuvat kilpailemaan kahdesta nisästä. Lisäksi kirjanpidon on seurattava reaaliajassa ja tarkasti mukana. Muuten on uuhet ja karitsat sekaisin. Muistiin kun enää ei voi luottaa. On vaikea enää muistaa syntykö joku vuonue tänään päivällä vai aamulla vai eilen illalla!


Mustamaija ja päivän ikäiset kaksoset.


Viime viikolla vielä ehdittiin huomioida karitsoivien lisäksi vielä muitakin lampaita. Kotolampolassa olevat 70 uuhta pääsivät viereiselle pellolle jalottelemaan ja maistelemaan viime syksynä pitkäksi jäänyttä ruokonataa.

 Lumi alkaa olla jo hävinnyt pelloilta.


 Pikku Kone pääsi treenaamaan pitkän tauon jälkeen. Pari kertaa piti muistuttaa, että se kellokäsi on vasemmalle ja se toinen oikealle, mutta muuten Kone työskenteli ihan kuin kone. Se on kyllä niin mieluinen koira käyttää. Koneella on äitinsä vahva asenne työhön, mutta siitä puuttuu se äärimmäinen kiihkeys, joka pelästyttää lampaita. Sillä on kuitenkin juuri oikea tahtotila töihin. Konetta saa ennemmin jarrutella, mutta se on kuuliainen ja hidastaa vauhtia yhdestä käskystä.


Siia pääsi tietysti myös verryttelemään kesän töitä varten. Siia ei nykyään enää työkäytössä ole ylikiihkeä vaan siihen on tullut tilanne- ja lampaidenlukutaitoa. Se kuitenkin mieluusti hoppuuttaa joitakin tilanteita. Vähän siinä saa syyttää itseäänkin, usein tosipaikoissa on hoputtanut koiraa hoputtaman lampaita, jotta saadaan työ ripeästi pois alta. Viime kesänä käytiin Siian kanssa pitkästä aikaa paimennuskisoissa ja siellä yllättäen puski esille nuoruuden ylikiihko. Päätettiin, että ei enää tämän koiran kanssa jakseta kisavääntää, vaan nautitaan sen ominaisuuksista arkitöissä.


Koirien kanssa treenattiin vain hetki ja annettiin lampaille vapaus laiduntaa rauhassa. Lampaat ovat aina ykkösasia ja koirat vain tilan kalustoa lampaita varten, ei toisinpäin.


Näissä saaristolaislampaissa on se vika, että aina on päästävä ylös. Oli se sitten kivi, kallio tai jotain rakennettua ympäristöä niin huipulla on aina porukkaa. Talvella ne yrittävät jopa kiivetä seinille, ellei ole mitään ämpäriä tai seinänreunakivetystä mille nousta edes etujaloilla. Ei ollut vaikea arvata minne lauma suuntaa kun avattiin ulkotarhan portit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti