Päivitykset Facebookissa

Olemme lopettaneet blogipäivitykset. Tilan kuulumiset löydät facebookista, tervetuloa tykkäämään!

https://www.facebook.com/lammastilasikkatalu

Luomutila

Tilaamme ei aikaisemmin voitu kutsua luomutilaksi, koska vain peltomme olivat luomuvalvonnan piirissä. Joka kevät suunnittelimme eläinten siirtämistä luomuun, mutta aina oli useita pieniä syitä, joiden vuoksi siirsimme asiaa eteenpäin. Alussa ei  riittänyt oma karkearehu vaan ostimme lisäksi  kuivaheinää tavanomaiselta tilalta. Samoin melkein naapurista oli saatavana erittäin hyvälaatuista tavanomaista kauraa. Halusimme myös opiskella erilaisia ruokintamalleja mm. täysrehujen ja tiivisteiden kautta. Maidontuotanto oli se ratkaiseva tekijä, joka vihdoin muutti meidät luomutilaksi. Saloniemen juustola oli juuri saanut luomustatuksen ja oli järkevintä ottaa myös lampaanmaito mukaan juustojen luomuperheeseen.

Käytännössä eläinten siirtäminen ei tuonut meille kovinkaan paljon muutoksia. Oma karkearehutuotanto riittää jo eläimille ja tarvittava pieni kauramäärä ostetaan nyt Tiensuun luomutilalta. Kivennäisinä olemme jo pitkään käyttäneet luomuhyväksyttyjä Melican Ape Premiumia ja Hivenen Nuoluxia. Riistakiven vaihdoimme takaisin tavalliseen suolakiveen. Eläinten tilavaatimuksiin ei tullut muutoksia ja käytössä ollut pidennetty laidunkausi riittää ulkoiluvaatimukseksi. Tosin tarkoituksemme on, että ihan kaikissa lampoloissamme olisi tulevaisuudessa hyvät ulkoilumahdolisuudet myös talvella.

 Suurimman muutostyön aiheutti vaatimus luonnonvalosta. Ikkunoita pitää olla 5% lattiapinta-alasta ja yhdessä lampolassamme pinta-ala oli vain puolet tästä. Kyseisessä rakennuksessa oli jo sikojen aikana kyllä mietitty samaa asiaa, koska luonnonvalo vaikuttaa emakkojen tiinehtyvyysprosenttiin.

Rakennuksen ulkonäkö tuotti ensin pohtimista, molemmille sivuille isot valokatteelliset liukuovet vai lisää pikkuikunoita? Laskeskelujen jälkeen päätimme rakentaa uudet ikkuna-aukot vanhojen päälle.

Onneksi vaneria ja lautaa on helppo sahata. Pinnat ja eristeet pois ja vähän karmien askartelua ja tiivistämistä. Ikkunan materiaaliksi valikoitui 16 mm paksu, muovista valmistettu kennomainen ikkuna, jonka tilasimme mittaan leikattuna eestiläisestä Proplastik - nimisestä yrityksestä.

Eläimet pääsevät vapaasti luukkujen kautta rakennuksen eristämättömään osaan. Tässä osassa pidetään 1-2 isoa liukuovea auki, joskin pahoina tuiskupäivinä ovet laitetaan kiinni. Näihin oviin on suunnitelmissa vaihtaa peltien sijaan tuulikatetta, joka päästää valon lävitseen. Näin ovia voisi tulevaisuudessa pitää talvisaikaan aina kiinni, eivätkä tuiskut pääsisi tuomaan lunta tupaan.

Pässilampolassa ikkunapinta-ala riitti vaatimuksiin. Ikkunat ovat hieman suuremmat kuin uuhilampolassa, mutta suurin syy vaatimusten täyttymiseen on siinä, että rakennus on suhteessa uuhilampolaa kapeampi.

Pässeillä on lisäksi aina ovi auki ulos ja ne yleensä makaavatkin rehupaalien ympärillä lumessa tyytyväisenä märehtien. Ainoastaan vesisade ja kova tuuli saa ne oleskelemaan sisällä.

 

Koska peltomme olivat jo luomussa, oli eläinten siirtymäaika ainoastaan 6 kuukautta. Siirtmäaika on nyt ohi ja olemme saaneet virallisen luomustatuksen. Seuraavaan teurastuserään pitää nyt opetella liittämään mukaan tarvittavat asiakirjat ja tuotteen päälle liimattavaan tarraan lisätään viralliset luomutunnukset. Eläimiä saa sairauden yllättäessä edelleen lääkitä ihan normaalisti, mutta lääkkeiden varoajat ovat kaksinkertaiset tavanomaiseen verrattuna.  

Paljon ei muuttunut, mutta kyllä koko tilan luomustatus tuo eräänlaista ryhdikkyyttä ja tyytyväisyyttä. Omissa kulutustavoissaankin huomaa, että haluaa ruokakaupassa valita entistä tarkemmin puhtaita torjunta-aineettomia luomuraaka-aineita. Lisääntynyt luonnonvalo sisällä on myös hyvä asia, vaikka lammas tiinehtyykin syksyllä nimenomaan kun ilmat alkavat pimetä. Täytyy myöntää, että ei niitä ikkunoita ilman "pakkoa" olisi tullut tehtyä.

Luomutuotannon eläinohjeet löytyvät kokonaisuudessaan Eviran sivuilta.

Arkea harjurin kertomana

Ammattiopisto Livian opiskelijoita suorittaa lammastalouteen ja maatalouteen kuuluvia työssäoppimisjaksoja vuosittain lammastilallamme. Kutsumme opiskelijoita harjureiksi ja he oppivat tämän nopeasti. Oman syntymänimensä he saavuttavat yleensä sitten kun jakso on suoritettu :) Virva oli tilallamme viisi viikkoa lypsykauden loppumetreillä. Hän olikin Suomen ensimmäinen lampaanlypsäjä-harjuri! Seuraavaksi saatte kuulla hänen ajatuksiaan työssäoppimisjaksostaan.

 

Harjurin elämää SikkaTalun tilalla

Kaikki alkoi siitä, kun valitsin koulussani sattumalta kurssin "Paikallisen eläimen hoito..." En tiennyt mikä eläin olisi kyseessä, piti vaan saada valittua joku kurssi, että saisi opintoviikot täyteen. Selvisikin, että kyseessä oli lammas! Kun tuli aika etsiä työharjottelupaikka, googletin lammastiloja ja ensimmäinen sivu jota klikkasin oli Lammastila SikkaTalu. Sivujen perusteella sain hyvän ensivaikutelman paikasta ja päätin laittaa siltä istumalta sähköpostia. Ei mennyt paria päivää kauempaa kun nimet oli jo työsopimuspaperissa.

Tietämykseni lampaista ja ylipäätänsä niiden hoidosta oli olematon. En ollut eläessäni edes nähnyt lammasta kunnolla saatika käsitellyt niitä. Vasta paikan päällä sain tietää, että kyseessä oli Suomen ainoa lammastila jossa lampaita lypsetään! Ennakko-odotukset lampaiden kanssa työskentelystä oli pienellä epävarmuudella höystetty uteliaisuus.

Työkavereita

Ensimmäiset päivät menivät kutakuinkin niin, että juoksentelin Katjan perässä paikassa toiseen ja opin tuntemaan paikat ja tilan käytännöt. Opin aika nopeasti oleelliset asiat lampaiden hoidosta, lypsystä ja hygienian tärkeydestä. Hygienia tilalla oli yksi tärkeimmistä seikoista. Kaikki astiat jotka olivat tekemisissä maidon kanssa pestiin huolellisesti ja kuivattiin. Katja tuntui tietävän paljon bakteereista ja siisteydessä, missä bakteerit elävät ja miten ne pystyy ehkäisemään. Jokainen työvaihe oli tärkeä hygienian kannalta aina lypsystä maidon pakkaamiseen asti. Käsien peseminen usein oli myös suositeltavaa. Toinen tärkeä asia hygienian lisäksi oli saada maito äkkiä kylmään heti lypsyn jälkeen, lypsykannua pidettiin isossa ämpärissä missä pohjalla oli kylmää vettä ja kymmenisen kylmäkallea.

 
Ennen lypsyä lampaiden utareet pyyhittiin ja otettiin testimaidot. Lampaat päästetään ensin lypsypöydälle missä on 10 koloa minne kukin lammas tunkee oman päänsä ja alkaa syömään kauraa tai muuta tarjolla olevaa ruokaa. Kun kaikkien lampaiden päät ovat ruokakipon äärellä, pöydän ritilä lukitaan niin, että lampaat pysyvät paikoillaan ja lypsy voidaan aloittaa.

Havaitsin myös miten stressaantunut mieliala vaikuttaa lampaiden käyttäytymiseen. Lampaat aistivat hermostuneisuuden ja alkavat sekoilemaan. Levottomuuksissaan niiden käsittely on joskus hankalaa ja turhaa aikaa vievää. Vaikka lammas  (varsinkin ahvenanmaanlammas) on varsin pieni eläin muihin tuotantoeläimiin  verrattuna, on niiden siirtämisessä ja ohjailussa oma fyysinen työnsä mihin joskus pienikokoisuuteni ei aina ollut kätevin ominaisuus. Rauhallisuus ja päättäväisyys on siis tärkeää kun työskentelee eläinten kanssa.

Keritsemistä.

 

Yleisesti lampaat näyttivät olevan hyvinvoivia, tyytyväisiä elämäänsä ja niillä oli käytettävänään runsaasti laiduntilaa. Kaikki toiminta tapahtui täysin eläinten ehdoilla, enkä edes eläinsuojeluvalvoja koulutuksen käyneenä havainnut mitään vikaa tai puutetta eläinten huolenpidossa ja elinolosuhteissa.

Oleellisin asia mitä opin työharjottelun aikana oli varmaan se, että opin ajattelemaan omilla aivoillani. Jos joku asia ei luonnistunut heti alkuunsa en luovuttanut tai pyytänyt apua, vaan yritin itse hoitaa homman kunnialla loppuun. Hämmästyin itsekkin miten hyvin suoriuduin kaikesta, enkä aiheuttanut mitään suurta katastrofia!

  

Lampolan ikkunanpesu-urakkaa.

Jälkeenpäin fiilikset koko paikasta kokonaisuudessaan olivat hyvät. Opin paljon uutta kaikesta. Lampaista, tilan hoidosta ja yleensäkin yrittäjyydestä. Tilanomistajat olivat mukavia ja vieraanvaraisia. Tarjosivat kahvia ja syöttivät lihapiirakoita ja pullaa. Talon isäntä jopa pesi autoni! Joka oli jo lähes sammaleiden peittämä 7 vuoden pesemättömyyden jälkeen. Kiitokset siis siitäkin! En olisi parempaa paikkaa voinut valita.

Virva

Terveisiä lypsypöydältä :)

Raakavillapäivä 14.7.2012

Mietitkö mitä tehdä lampaidesi villoista? Kestääkö liian kauan kerätä kehräämölle lähetettävä tarpeeksi suuri erä? Hyödynnä raakavilla suoraan, helposti ja nopeasti tappikangaspuilla ja kehräämällä!

Aika:lauantaina 14.7. klo 10 - 16
Kurssin hinta 55 eur.

Tappikangaspuilla "vähemmän käsityöihminenkin" onnistuu tekemään hienon paksun maton  vähällä vaivalla. Karstaamme ja kehräämme raakavillasta lankaa perinteisellä rukilla.

Kurssin vetäjänä Hanna Arima, mukaan mahtuu 10 ensimmäistä.


Materiaalimaksu:
-Kurssilla myytävä villa 5 eur / kg (omaa villaa ei valitettavasti voi ottaa mukaan tautiriskien takia)
-Voit lunastaa käyttämäsi tappikangaspuut omaksi,  20-25 eur (pituudesta riippuen)

Ilmoittautumiset ja kyselyt: katja.sikka at pp.inet.fi

Hevoshuovutuskurssi 22.7.2012

Hevoshuovutuskurssi sunnuntaina 22.7.
HUOM MUUTTUNUT PÄIVÄMÄÄRÄ !

Paikka: Tillintalli, Nousiainen
www.tillintalli.net

Alustava aikataulu kello 10 - 16
Hinta: 55 eur/hlö (+ materiaalikulut)



Tehdään eri kokoisia töitä saaristolaislampaan efektivillasta, jotka huovutetaan hevosten avustuksella. Kurssin vetäjänä jurtta-asukki Hanna Arima.

Hevoshuovutus on peräisin Mongoliasta, jossa asumuksina käytettävien jurttien päälliset ovat huovutettua villaa. Karstattu ja karstaamaton villa asetellaan kerroksittain kankaan päälle, ja kääritään pressun sisään rullaksi. Hevonen vetää rullaa, ja liike huovuttaa suurenkin työn kohtuullisella vaivalla. Villahuopa on kesällä viileä ja talvella lämmin. Huopalevynä voi valmistaa esimerkiksi koiralle makuualustan tai itselle retki istuinalustan, seinätaulun tai kankaan takkiin tai liiviin! Hevosihmiset keksivät monta käyttötarkoitusta satulahuopana tai erilaisina tyynyinä pintelin alle. Villan lanoliinilla on saatu uskomattoman hyviä hoitotuloksia esimerkiksi rivin hoidossa.



Ilmoittautumiset ja kyselyt: katja.sikka at pp.inet.fi

Parkituspäivä 9.6.2012

Lauantaina 9.6. klo 10 - 18 muokataan nahkoja perinteisellä menetelmällä käyttämällä öljyparkitusta. Materiaaleina käytetään kanin- ja karitsannahkoja sekä mahdollisesti kalannahkoja.

Valmiiksi nyljetyt nahat kaavitaan puhtaaksi ja jätetään hautumaan suolan ja vehnäjauhon kera viimeisenkin rasvan poistamiseksi. Neljän päivän hautumisen jälkeen seuraa jälleen kaapiminen, sitten öljykäsittely ja muokkaus. Osa nahoista on esikäsitelty, jotta päästään kokemaan kaikki työvaiheet yhden päivän aikana .

Ohjaajana toimii satulaseppä-kisälli Hanna Arima, joka on hakenut parkitusoppinsa Islannista muokaten mm. hevosen- ja kalannahkoja. 


Parkituspäivän hinta 80 euroa sisältää kotiinvietävän taljan ja muut käytetyt materiaalit. Mukaan mahtuu 12 ensimmäistä.

Ilmoittautumiset katja.sikka ät pp.inet.fi

Karitsoinnit puolessa välissä

Yhdeksäskymmeneskahdeksas karitsa syntyi juuri. Pian aletaan olla urakan puolivälissä. Kolmosia tulee jatkuvalla syötöllä, yhdet tasaiset neloset tällä hetkellä. Kaksosia me kovasti toivottaisiin, mutta onneksi kolmosetkin ovat pääasiassa isoja ja tasaisia ja emot hyvämaitoisia. Oman katraan jalostuksen tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä konkreettisesti. Se motivoi ja tuntuu hyvälle!

Karitsoinnit ovat siinä vaiheessa, että lampolassa on jatkuvasti puuhaa. Normirutiinien lisäksi korvamerkitään, punnitaan ja siirretää uuhia karitsoineen oikeisiin ryhmiin. Vanhempia karitsojakin pitää seurata jatkuvasti. Joskus isoon ryhmään siirrettäessä varsinkin joku kolmosista voi jäädä etäälle emästään. Tällöin karitsa heikkenee nopeasti jos se jää liian vähälle maidolle, kolmoset kun muutenkin joutuvat kilpailemaan kahdesta nisästä. Lisäksi kirjanpidon on seurattava reaaliajassa ja tarkasti mukana. Muuten on uuhet ja karitsat sekaisin. Muistiin kun enää ei voi luottaa. On vaikea enää muistaa syntykö joku vuonue tänään päivällä vai aamulla vai eilen illalla!

Mustamaija ja päivän ikäiset kaksoset.

Viime viikolla vielä ehdittiin huomioida karitsoivien lisäksi vielä muitakin lampaita. Kotolampolassa olevat 70 uuhta pääsivät viereiselle pellolle jalottelemaan ja maistelemaan viime syksynä pitkäksi jäänyttä ruokonataa.

 Lumi alkaa olla jo hävinnyt pelloilta.

 Pikku Kone pääsi treenaamaan pitkän tauon jälkeen. Pari kertaa piti muistuttaa, että se kellokäsi on vasemmalle ja se toinen oikealle, mutta muuten Kone työskenteli ihan kuin kone. Se on kyllä niin mieluinen koira käyttää. Koneella on äitinsä vahva asenne työhön, mutta siitä puuttuu se äärimmäinen kiihkeys, joka pelästyttää lampaita. Sillä on kuitenkin juuri oikea tahtotila töihin. Konetta saa ennemmin jarrutella, mutta se on kuuliainen ja hidastaa vauhtia yhdestä käskystä.

Siia pääsi tietysti myös verryttelemään kesän töitä varten. Siia ei nykyään enää työkäytössä ole ylikiihkeä vaan siihen on tullut tilanne- ja lampaidenlukutaitoa. Se kuitenkin mieluusti hoppuuttaa joitakin tilanteita. Vähän siinä saa syyttää itseäänkin, usein tosipaikoissa on hoputtanut koiraa hoputtaman lampaita, jotta saadaan työ ripeästi pois alta. Viime kesänä käytiin Siian kanssa pitkästä aikaa paimennuskisoissa ja siellä yllättäen puski esille nuoruuden ylikiihko. Päätettiin, että ei enää tämän koiran kanssa jakseta kisavääntää, vaan nautitaan sen ominaisuuksista arkitöissä.

Koirien kanssa treenattiin vain hetki ja annettiin lampaille vapaus laiduntaa rauhassa. Lampaat ovat aina ykkösasia ja koirat vain tilan kalustoa lampaita varten, ei toisinpäin.

Näissä saaristolaislampaissa on se vika, että aina on päästävä ylös. Oli se sitten kivi, kallio tai jotain rakennettua ympäristöä niin huipulla on aina porukkaa. Talvella ne yrittävät jopa kiivetä seinille, ellei ole mitään ämpäriä tai seinänreunakivetystä mille nousta edes etujaloilla. Ei ollut vaikea arvata minne lauma suuntaa kun avattiin ulkotarhan portit.