41 kappaletta nuoria uuhia on päässyt jo peltolaitumelle. Tosin niille tarjotaan vielä lisäruokaa, koska hehtaarin laidun ei tähän aikaa vuodesta vielä riitä ruokkimaan kyseistä laumaa. Osa 1-vuotiaista uuhista on menossa kesätöihin kouluttamaan paimenkoiria Piikkiön Hepojoelle. Jotta lampaista tulisi taitavia koirankouluttajia niiden pitää kouluttautua ensin itse. Tähän ne saavat apua kokeneilta paimenkoirilta, jotka osaavat kohdella lampaita oikeaoppisesti.
Siia on 5-vuotias työintoinen narttu, joka pitää lauman kuin lauman kurissa. Siia on kuitenkin niin intensiivinen ja äkkinäinen liikkeissään, että se helposti säikäyttää lauman, vaikka se pidetään käskyillä kaukana lampaista.
Siia täytyy pitää niin kaukana lampaista, että näyttää kuin lampaat seuraisivat ihmistä ilman koiraa. Joskus kritisoidaan "liian helpoista lampaista", jotka turvautuvat ihmiseen. Koiran koulutuksessa tämä on kuitenkin hyvä asia. Ihminen pystyy keskittymään koiran kouluttamiseen, kun ei tarvitse yrittää hallita kaaosta, jossa lampaat ja koira säntäilevät päättömästi ympäriinsä! Myös koiralla on tällöin opiskelurauha. Mutta mikä tärkeintä: Lampaat pystyvät olemaan levollisin mielin, kun ne tietävät, että ihmisen lähellä on turva ja niitä "suojellaan" koiralta. Koira on aina lampaalle peto, vaikka kyllä kokeneet lampaat lukevat koiria hyvin tarkkaan, eivätkä edes suostu väistämään "vaaratonta petoa", lampaiden kaverikoiraa :)
Nuori uros Maximus on työtavoiltaan "pehmeämpi" ja se pääsee paremmin lauman lähelle pelottematta lampaita turhaan. Siksi Karoliina ja Maximus käyvätkin auttamassa lampaiden kouluttamisessa. Nuoret uuhet ovat nopeaoppisia, jo kahden paimennuskerran jälkeen ne alkoivat kulkea rauhassa niin, että ihminen pystyi kävelemään edellä ja koira "pitää perää". Lampaiden koulutus aloitetaan suurella laumalla, koska silloin lampailla on turvallisempi olo.
Heti kun lampaat väistävät koiran aiheuttamaa (henkistä) painetta, ne jätetään rauhaan. Esimerkiksi kun lampaat seisovat paikallaan, lähtee koira lähestymään niitä. Välittömästi kun ensimmäiset lampaat alkavat ajatella liikkumista pois koiran alta, menee koira maahan. Näin lampaat saavat rauhan lähteä liikkeelle kävellen. Lampaita siis palkitaan sillä, että paine lopetetaan heti kun ne toimivat halutulla tavalla. Lammas on saaliseläin ja sitä ei väkipakolla pysty ajamaan tuntemattomaan, mahdollisesti "surman suuhun".
Edellä kuvattu tilanne on se mihin pyritään, aina ei tietysti mene niinkuin oppikirjoissa. Mikäli koira pääsee "juoksuttamaan" lampaita tarpeettomasti, pidetään tauko. Tauon aikana tarkkaillaan lampaita. Varuillaan olevalla lampaalla on pää ylhäällä, kun se rentotuu, pää laskee ja se alkaa syödä tai rapsutella itseään ja parhaimmassa tapauksessa menee maate ja alkaa märehtiä. Laumassa tarkkaillaan aina sitä viimestä lammasta, joka laskee päänsä ja annetaan sille tarpeeksi aikaa palautua.
Paimentaminen ei siis ole työntämistä ja pakottamista. Paimennuksessa ajatus pitää olla estää kielletyt suunnat ja antaa tilaa siirtyä haluttuun suuntaan. Lampaille pitää antaa aikaa harkita silloin kun liikutaan niille tuntemattomalla alueella. Väkisin pakottamalla ne vain ahdistuvat. Ihminen katsoo maailmaa saalistajan ja keräilijän silmin eikä aina ymmärrä lampaan, saaliseläimen, näkökulmaa. Esimerkiksi maassa oleva varjo voi lampaalle näyttää rotkolta tai muuten vaaralliselta alueelta. Vasta kun ihminen näyttää esimerkkiä kulkemalla varjon yli tai ensimmäinen lammas uskaltautuu menemään siitä, uskaltaa muu lauma seurata perässä. Ahvenanmaanlammas on siitä poikkeava lammasrotu, että rohkeita ja itsenäisiä yksilöitä on paljon ja ne uskaltautuvatkin tuntemattomille seuduille muita lammasrotuja rohkeammin.
Siian poika Kone, on vielä liian nuori ja kokematon lampaiden kouluttamiseen. Se tarvitsee vielä tänä kesänä kokeneita lampaita avukseen, jotta oppii käsittelemään lampaita hyvin ja kuuntelemaan samalla ihmisen ohjeita. Ihannetilanne onkin aina sellainen, että vähintään kaksi osapuolta kolmesta on kokeneita (lampaat/koira/ihminen).
Lammas on märehtijä ja sen päätyönä on syödä puolet päivästä ja maata ja märehtiä toinen puoli. Ja nukkuakin pitäisi ehtiä. Pelkkä syömistauko ei siis lampaalle riitä. Kylläisen ja tyytyväisen lampaan tunnusmerkki on se kun lauma makaa ja märehtii silmät puoliummessa. Paimennuksessa pitää siis muistaa, että se ylimääräinen koirienkoulutustyö vie aikaa näiltä tärkeiltä tehtäviltä. Pelkät pienet tauot eivät riitä jos koulutussessio on pitkä. Laumoja tulee vaihtaa niin, että lampailla on kunnolla aikaa rauhoittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti